lauantai 5. toukokuuta 2012

friends part 2

They know how crazy you are and still choose to be seen with you in public. 

Tämä heppuli tässä on ollut elämässäni huimat 13 vuotta, ja sinä koko aikana emme ole tehneet mitään järkevää. Ja en tarkoita tällä että meillä olisi ollut tylsää, päinvastoin kaikki asiat mitä olemme tehneet, en voisi kuvitella että tekisin ne jonkun muun kanssa. Toisinaan on myös tylsiä päiviä, mikä lähinnä tarkoittaa sitä että toinen nukkuu ja toinen istuu koneella, mutta yleensä siitä sitten aina iltaan päin piristytään. Kovinkaan monen ihmisen seurassa tämä tyttö ei saa suutansa auki, mutta kokemuksella voin sanoa, että välillä (aina) toivon että olisipa hän edes joskus hiljaa. Yleensä moni tietää asioita mitä olen tehnyt, mutta tämä neitonen voi sanoa että on ollut mukana lähes joka tilanteessa, niin hyvissä kuin huonoissakin. 
Tähän mennessä luultavasti kaikki kuulostaa normaalilta, ja siltä että olemme normaaleita kavereita. Mutta joukosta löytyy myös niitä huonoja päiviä, joina kirjaimellisesti hakkaamme toisiamme, revimme hiuksista, kiljumme kurkkusuorana toisillemme ja kaikkea muuta saman kaltaista. Aivan pakko myöntää, että itselläni ei ole koskaan mennyt hermot niin paljon johonkin ihmiseen kuin tähän, mutta silti olemme hyviä kavereita. 
Voisin vaikka kirjoittaa kirjan siitä kuinka usein olemme tapelleet tai vängänneet jostakin asiasta, mutta siitä voisin kirjoittaa kirjakokoelman mitä olemme tehneet ja kokeneet yhdessä. Välillä tuntuu että et voi elää sen kanssa muttet ilmankaan. Olemme kaksi täysin erilaista ihmistä, joilla molemmilla on ihan erilaiset ajattelutavat, mutta luultavasti juuri erilaisuutemme yhdistää meitä. Sanonta viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä täsmää juuri tässä tilanteessa. Loppujen lopuksi onhan tuo great friend, ja siitä olen aivan varma että tälläistä ihmistä en tule koskaan saamaan toista elämääni, mikä on kylläkin ihan hyvä, sillä kahta en kestäisi, mutta ilman tätä yhtä en selviäisi.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti